Tyhjää
ja kysymysmerkkejä
Kuinka paljon aikaa tarvitaan, että voi jatkaa eteenpäin
ja mistä tietää jos on parempi luovuttaa?!

Pelottaa
en halua yksin tähän hetkeen jäädä;
loppuelämään.

Pyydän älä satuta minua uudestaan
Pyydän että voin menneen unohtaa
Toivon että saan kulkea kanssasi tulevaan.

Minua on satuttetu
ja
minä olen satuttanut sinua.
Rankaissut sanoilla ja uhkauksilla
joita en kuitenkaan tarkoittanut
mutta
ne satuttivat sinua.

Toive
Pudas valkoinenarkki
ensimmäinen sivu
kanssasi!

Kaikki on taas niin kuin ennenkin, tai niin ainakin tahdon uskoa.
Miksi takertua menneisyyteen, varsinkin jos itsekkin on mokannut?
Eikö viisautta ole unohtaa ja jatkaa eteenpäin, jos uskoa yhteiseen on?!
Minä aion unohtaa, aion oppia unohtamaan, enkä aio avata sitä kirstua uudestaan, missä kaikki möröt ja hirviöt asuvat.

Nyt on hyvä taas nukahtaa, kun nukkua uskaltaa uudestaan.
Pieni haamu seuranani vielä. Pelottelee siitä jos unohdusta ei voikkaan unohtaa. Nukun valot päällä niin kauan, kuin haamu minua pelottaa. Ennemmin tai myöhemmin, se lakkaa kuitenkin pelottamasta minua ja sitten sammutan valot.

Mitä päässä tapahtuu, kun kadottaa kontrollin.
Kun suusta tulee rumia, kylmiä ja särkeviä sanoja.
Että yhtä-äkkiä olen agressiivinen ja epämiellyttävä persoona; hirviö.
Seuraavana päivänä anelen anteeksi, katseilla, hyvillä teoilla ja sanoilla. Suutelen varpaitasi.
Mitään en eilen tarkoittanut. En edes tiennyt osaavani niitä sanoja.

En enää koskaan koske niihin liemiin, joita kauniista maljoista tarjoillaan.

Anna anteeksi

  

Ei mitään raskasta päässä vain hiljainen hetki punaviinilasissa.
Mitä se haittaa jos huomenna töissä väsyttää, sitä ei lasketa kun on perjantai.

Neljä päivää ja neljä yötä siihen tarvitaan, että uskottomuus saa raotettua oven ja hiivittyä sisään huoneeseen, salaiseen.
Palattuani kotiin, katson silmiisi. Huomaan kyyneleet, arkojen katseidesien lomasta.
Kysyn miksi?
Sanot:  " unohdin ostaa mehua sinulle"
Enkä uskalla halta sinua enempää, en katsoa, enkä kuunnella.
Tiedän vieraat kädet olleen kehollasi, tiedän sinun tehneen tutkimusmatkan kiellettyyn.
Huudat: "Varpu ei me naitu! Mä olin kännissä ja me tajuttiin, että se oli huono idea enne kuin ehti mitään muuta tapahtua."

Olen ollut piilossa siitä asti, luollassani.
Sitten tuli talvi, kaamos ja pimeys.

"Vahvat parit pääsevät yli kriiseistä" Luin jonkun parisuhdeterapeutin artikkelin.
Ennen joulua syttyivät tähdet taivaalle ja uskalsin tulla ulos kolostani.

Facebook eventtejä alkoi tippua oli tiedossa pikkujouluja ja gløgi-iltoja.
Ostin kultaisen vartalonmyötäisen mekon. Mekon joka sai kutistuneen vartaloni hehkumaan.
Unohdettu ilme palasi kasvoilleni: hymy.
Olen kaunis, ajattelen.
Haluan ulos kolostani, tahdon nauraa ja antaa viinin humalluttaa, saada minut loistamaan. Haluan vain unohtaa ja unohtua hurmokseen.

Facebook
Kielletynhedelmän oikeakäsi on kutsunut 37 ystävääni kaveriporukan pikkujouluihin. Siihen porukkaan johon Minä, Aarteeni ja Kiellettyhedelmä kuuluu. 37 ystävää, Kielletyhedelmä ja Aarre on kutsuttu, mutta minua ei.

Riisun kultaisen mekon päältäni.
Nukahdan.
Minä ja kyynel, nukumme yli pikkujoulun ja joulun.