Neljä päivää ja neljä yötä siihen tarvitaan, että uskottomuus saa raotettua oven ja hiivittyä sisään huoneeseen, salaiseen.
Palattuani kotiin, katson silmiisi. Huomaan kyyneleet, arkojen katseidesien lomasta.
Kysyn miksi?
Sanot:  " unohdin ostaa mehua sinulle"
Enkä uskalla halta sinua enempää, en katsoa, enkä kuunnella.
Tiedän vieraat kädet olleen kehollasi, tiedän sinun tehneen tutkimusmatkan kiellettyyn.
Huudat: "Varpu ei me naitu! Mä olin kännissä ja me tajuttiin, että se oli huono idea enne kuin ehti mitään muuta tapahtua."

Olen ollut piilossa siitä asti, luollassani.
Sitten tuli talvi, kaamos ja pimeys.

"Vahvat parit pääsevät yli kriiseistä" Luin jonkun parisuhdeterapeutin artikkelin.
Ennen joulua syttyivät tähdet taivaalle ja uskalsin tulla ulos kolostani.

Facebook eventtejä alkoi tippua oli tiedossa pikkujouluja ja gløgi-iltoja.
Ostin kultaisen vartalonmyötäisen mekon. Mekon joka sai kutistuneen vartaloni hehkumaan.
Unohdettu ilme palasi kasvoilleni: hymy.
Olen kaunis, ajattelen.
Haluan ulos kolostani, tahdon nauraa ja antaa viinin humalluttaa, saada minut loistamaan. Haluan vain unohtaa ja unohtua hurmokseen.

Facebook
Kielletynhedelmän oikeakäsi on kutsunut 37 ystävääni kaveriporukan pikkujouluihin. Siihen porukkaan johon Minä, Aarteeni ja Kiellettyhedelmä kuuluu. 37 ystävää, Kielletyhedelmä ja Aarre on kutsuttu, mutta minua ei.

Riisun kultaisen mekon päältäni.
Nukahdan.
Minä ja kyynel, nukumme yli pikkujoulun ja joulun.