Kaikki on taas niin kuin ennenkin, tai niin ainakin tahdon uskoa.
Miksi takertua menneisyyteen, varsinkin jos itsekkin on mokannut?
Eikö viisautta ole unohtaa ja jatkaa eteenpäin, jos uskoa yhteiseen on?!
Minä aion unohtaa, aion oppia unohtamaan, enkä aio avata sitä kirstua uudestaan, missä kaikki möröt ja hirviöt asuvat.

Nyt on hyvä taas nukahtaa, kun nukkua uskaltaa uudestaan.
Pieni haamu seuranani vielä. Pelottelee siitä jos unohdusta ei voikkaan unohtaa. Nukun valot päällä niin kauan, kuin haamu minua pelottaa. Ennemmin tai myöhemmin, se lakkaa kuitenkin pelottamasta minua ja sitten sammutan valot.